Harva kirja on tehnyt minuun viime aikoina yhtä suurta vaikutusta kuin Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä. Erityisesti tähän vaikutti romaanin teeman taitava, herättelevä käsittely. Teemana ovat muistot ja muistaminen ja niiden vaikeus.
Jääskeläinen on punonut kirjaansa huikean juonen. Romaanissa on vavahduttava lopetus, jossa lukijan ennakko-odotukset keikahtavat ympäri ja joka jättää paljon pohdittavaa. Alkupuolella teos tuntuu pyörivän paikallaan ja tekstistä näyttää avautuvan täysin turhia yksityiskohtia, mutta lopussa ne saavat selityksensä.
Jääskeläisen teksti on helppolukuista, ja tietyt fantasiakirjallisuuden elementit tuovat tarinaan jännittävää maagisuutta. Kertomus pysyttelee kuitenkin koko ajan myös tiukasti todellisen maailman realiteeteissa, eikä lukija lopulta tiedä, mikä oli totta, mikä fantasiaa.
Mielestäni romaani on täyttänyt tehtävänsä, jos se antaa lukijalle uutta ajateltavaa, liikauttaa jotakin, ja näyttää elämästä jotain syvällistä. Jääskeläisen tuore romaani täyttää nämä kriteerit kirkkaasti.
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä, Atena 2017